On lunta tulvillaan raikas talvisää... Nyt sitten on tullut talvi. Neljän viime päivän aikana on kyllä tupruttanut lunta ihan tarpeeksi. Kivahan se on että on lunta missä temmeltää ja touhuta, mutta näin omakotiasujan näkökulmasta lumentulo alkaa jo tuntua käsissä.
Lumimäärään ei niinkään kiinnittänyt huomiota kun asui rivitalossa, jossa riitti että pyyhkäisi portaat puhtaaksi ja kahden metrin käytävän lumentyöntimellä. Viime talvikin meni vähällä lumella kun ei edes lumikolaa tarvinut vielä ostaa. Vai johtuuko se juuri siitä että mentiin ostamaan kola?!! Viimeiset neljä päivää on kyllä saanut ihan kunnon annoksen hyötyliikuntaa ja lisää tulee.
Kaikki alkoi siitä kun torstaina piti kaivautua autolle puoleen sääreen asti yltävän lumikinoksen läpi. Perjantaina ei ihan yhtä paksu kinos ollut mutta isommalla alueella, kun ei tuuli ollut dyynittänyt pihaa. Viikonloppukin on käppäilty kirkasaisaisen perässä aamulla ja illalla. Hyötyliikuntakuuri on kyllä ollut tehokas!
Nyt pihalla komeilee parimetriset alpit ja alkaa olla jo tuskaa nostaa kola mount himalajan päälle. Kädet ei nouse ja niskat parkuu hierojaa. Kaiken kruunaa yhä jatkuva flunssa. On muuten sitkeä kaveri!
Ensimmäisen ja ehkä sen pahimman urakan jälkeen hikeä valuvana ja henki pihisten uhosin että "on tämän talven lumityöt minun osalta tehty". Mutta jo suihkussa tuli mieletön, jo unholaan vaipunut, voittajan tunne. Se euforinen tunne joka raskaan urheilusuorituksen jälkeen valtaa kehon. Annoin kaikkeni ja selvisin! Voi jäähallin portaat kun minä muistan teidät nyt taas!
Olen siis palannut liikunnan pariin, vahingossa, luonnon voimalla. Neljä vuotta sitten narikkaan pistetty urheilijaminä on herännyt - toivottavasti se pysyy hereillä! Antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan!!!
