Ihmisille on annettu hieno oikeus, oikeus valittaa virkamiesten päätöksistä, toiminnasta ja virheistä. Autuaaksi tekevä oikeusko? Vai kenties sontaa kultakääreessä?
Helpoksi valittamista ei kyllä ole tehty. Ainakaan kun puhutaan niistä virallisista valituksista eri laitoksiin ja lautakuntiin. Pitäisi vähintään olla oikeustieteen tutkinto suoritettuna, jotta jotain tolkkua valitusviidakosta saisi. Mutta valittaa saa. Hienoa!
Mitä valituksen palkaksi saa? Mikä on se hyöty ottaa selvää, laatia valitus monine liitteineen ja selvityksineen, lähettää ja odottaa? Suurin osa valituksista tulee hylätyksi, mutta jos tuuri käy, vaivan palkaksi voi saada huomautuksen viranomaiselle tai koko laitokselle. Hurraa!! Elätä sillä perhe, vaateta lapset, kuntouta vammautunut, maksa sairaalan laskut… Ja päätöksen tekoon kun kului todennäköisesti useita vuosia.
Eipä taida virkamiestä huomautukset juurikaan haitata. Entäpä kun huomautuksen saa lautakunta tai virasto? Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään? Tietysti jos joku henkilö saa usein huomautuksia, luulisi pään olevan pölkyllä ainakin siinä firmassa. Mutta muuttuuko mikään, tulee uusi tauno tunari, joka toteuttaa laitoksen/viraston päätöksentekopolitiikkaa – käytä mahdollisimman vähän hyväksytty-leimaa.
Tuuria on jos valitus hyväksytään ja päätöstä muutetaan, mutta mikä korvaa sen odottamisen ajan, vaivan ja työn minkä valittaja – se jolla alunperinkin olisi pitänyt olla oikeus oikeaan päätökseen – on tehnyt ja nähnyt? Ehkä saat pahoittelut, ehkä et. Korkoja ei ainakaan makseta, korvauksista puhumattakaan. Mutta olisipa roolit toisinpäin, niin kyllä sitten näistä vaateita esitettäisiin!
Suurin osa valituksista jää tekemättä. Kaikki siis hyvin? Jos ei valiteta, mitään ei ole vialla ja homma jatkuu entisellään. Suomi on yhdistysten luvattu maa, lähes kaikille on oma yhdistys – mutta missä on Valtakunnan valittajat ry.? Yhteiskunnan tuella olisi edistyksellistä ylläpitää yhdistystä, joka auttaisi valittamaan yhteiskunnan epäkohdista, virastojen ja lautakuntien päätöksistä. Kassassa kilisisi huomautusten kunniakolikot.
Valittaminen on kuin raiskausten oikeudenkäynti. Syytä nähdään valittajassakin ja lopputulos on päätäsilittävän lievä. Tuomio kun on kärsitty, sama peli jatkuu.
Joku mättää byrokratiassa. Rattaissa on sontaa.
