Yksi varmimpia kevään merkkejä on jääkiekon MM-kisat. Parin viikon pakollinen sinivalkoinen puheenaihe kiertää perinteisesti Leijonalauman ympärillä. Onko Peksistä Suomen pelastajaksi? Riittääkö Suomen puolustuksen taidot maailmanluokan tähtien pyörityksessä? Saako kukaan Leijonista maalihanaa auki? Onko Jalosesta viemään Suomea mitalipeleihin?
Muistaako joku vielä "den glider in" -juhlat? Sen joka kevään MM-kisojen alla kaivettavan Suomen ainokaisen mestaruuden? Uusi kiekkosukupolvi oli vielä kapaloissa kun sitä mestaruutta juhlittiin, mutta silti joukkueessa on edelleen samoja äijiä!!!
Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruus on kuin euroviisuvoitto. Kerran se lipsahti kohdalle, mutta sitten siitä taas haaveillaan vuosikaudet. Finaaliin on päästy ja mitaleita maisteltu, mutta jotenkin se mestaruus vaan kiertää meidät.
Suomen ensimmäiset koitokset Norjaa ja Tanskaa vastaan eivät kyllä anna odottaa kummoisia näistä kisoista. Näillä näkymin ainoa toivo seisonee maalitolppien välissä - olipa se kuka veskoista tahansa! Mutta saako Suomen hyökkääjät maaleja aikaiseksi kun vastassa on oikeat kiekkomaat?? Peliä on mahdoton voittaa, vaikka olisi kuinka huippumolari, jos ei itse pysty tekemään maaleja!
Kisojen parasta antia on tähän mennessä ollut Latvian voitto Ruotsista. :) Ainahan alkusarjassa joku kompuroi, mutta se että se on Ruotsi!! Tosin voidaan sanoa, että Ruotsi sentään osaa kompuroida merkityksettömässä vaiheessa, kun Suomi kompuroi sitten kun on pää jo pölkyllä!
Pelillisten seikkojen ulkopuolelta mielenkiintoisinta on se että kisat huipentuu äitienpäivänä pelattaviin finaali- ja pronssiotteluihin. Voisko joku ystävällisesti kertoa MM-kisojen direktoraadille että toukokuun toisena sunnuntaina - joka vuosi - meillä Suomessa on äitienpäivä!? Tai vaihtoehtoisesti tehdään lakialoite täällä Suomessa, että äitienpäivä muutetaan äitienviikoksi tai -kuukaudeksi. Sillä eihän parin viikon miesten "kaljaa ja töllöä" -jaksoa voi hyvittää pelkällä YHDELLÄ päivällä!
No, ei sillä itsekin lukeudun kisoja seuraavaksi vaikka hameväkeä olenkin. Sen kisoista marmattamisen sijaan me naiset voisimmekin istahtaa ukkojemme viereen (siiderilasin kanssa) seuraamaan laatuviihdettä koko rahalla. Lapset vielä mukaan (toki vain jaffan kera) niin perheen laatuaika on taattu. Isit pääsevät pätemään tietämyksellään ja johtajantaidoillaan, äidit lepuuttavat aivojaan ja silmiään ja lapset oppivat värikästä kieltä ja urheilun jaloa etiikkaa.
Nähtäväksi jää tavataanko tänä keväänä torilla vai spekuloidaanko kotosalla. Ja mitä Antero Mertarannan legendaarisesta lausahdusvarastosta tämän vuoden kisojen jälkeen jää aikakirjojen lehdille...
Hellurei!
