Jo ihan pieni lapsi sen tietää. Ei kannata parkua jos ei kukaan näe eikä mistään tule verta. Kipu ei ole todellinen jos ei kukaan näe.
Kukaan ei pidä kättäsi kipeänä, jos vain niin sanot. Mutta kääripä siihen sideharso tai laita jopa lasta alle, niin jopa alkaa huolenpito. Näkyvä muistutus takaa että saat luistaa monista hommista. Ilman tuota ulospäin näkyvää muistuttajaa, kukaan ei muista tai välitä, uskomisesta puhumattakaan!
Usein se pahin kipu on juuri sellaista johon ei mitään näkyvää muistuttajaa voi eikä tarvitse laittaa. Ja yhtä usein sitä kipua joutuu verbaalisesti tuomaan ilmi. Samalla saa valittajan maineen. Silloin kun kipu todella vaivaa, tuskaa lisää ulkopuolisten vähättely ja epäusko.
Kipu on pahimmillaan elämää sekä fyysisesti että henkisesti rajoittava tekijä. Elämän ilo voi sammua jos kipu hallitsee elämää. Kipu aiheuttaa usein myös oravanpyöriä, jotka pyörivät pyörimistään ja lisäävät tuskaa. Särkylääkkeistä ei ole kuin pinnallinen apu tai ne voivat jopa pitemmän päälle aiheuttaa lisää ongelmia.
Kipua saa pyytää anteeksi, hävetä ja jopa piilotella. Kipuilevaa ihmistä pidetään vähintään luulosairaana, jopa mielenvikaisena. Kipu kiukuttaa ja kahlitsee.
Kipu on suhteellinen ja subjektiivinen. Kipua ei voi verrata tai mitata. Kivun kanssa voi elää ja sitä voi sietää yllättävän paljonkin, mutta sitä ei voi hyväksyä eikä siitä voi tykätä koskaan.
Kivun hoito on pitkäpiimäistä, hidasta ja yliolkaista. Epäinhimillistä. Odottavan aika on pitkä - kipeän aika vielä pitempi.
Kun kipu laimenee tai lakkaa, sen onneksi unohtaa pian.
