Hiphei, täällä jälleen! Pitkän tauon syylliseksi ilmoittaudun yhdessä huonon muistini ja laiskuuden kanssa. Nyt on kuitenkin taas tunnukset käytössä ja toivottavasti myös paremmassa tallessa.
Muisti on mielenkiintoinen härrävärkki. Joskus sitä ihan ihmettelee mitä kaikkea sitä muistaakin, mutta yleensä jotain tosi olennaista pääsee unohtumaan. Minähän muistan vanhoja lankapuhelinnumeroitakin, mutta joskus unohtuu esimerkiksi sellainen olennainen seikka kuin syödä. Saapa sitä sitten ihmetellä miten on niin heikko ja sekava olo! Sillä lankapuhelinnumerotiedolla kun ei enää juurikaan apua saa.
Nykyään olen unohdellut paljon asioita. Eilenkin olin tulossa kokouksesta kotiin ja soitin matkalta että kävisinkö kaupassa tullessa ja mitä pitäisi tuodakaan. No ajatus karkasi jossain moottoritien rampissa kaiketi eri suutaan kun tajusin kotipihassa että "Ai niin, sinne kauppaanhan mun piti mennä!"
Saman päivän aikana olin aiemmin jo ajanut itse ohi siitä rampista mistä piti poistua moottoritieltä (ehkä tutuillekin reiteille pitäsi laittaa navigaattorintäti muistuttamaan että "poistu tästä liittymästä"). Joskus jopa unohdan asiani puhelimessa odotellessa "palvelemme teitä hetken kuluttua" nauhotteita.
Onneksi tiedän kyllä mistä tämä unohtelu johtuu, joten enää se ei aiheuta järkytystä. Kipu kun valtaa yläkerran asunnosta itselleen huoneen ja levittää tavaroitaan pitkin ja poikin huoneistoa, niin eipä jää juurikaan muille kavereille sijaa.
"Kaikkihan me uhohdellaan asioita", kaikki sanovat ja unohtavat samalla että ei se juurikaan lohduta, jos on kammottavasti kipua, kiukkua ja huolikuormaa muutenkin. Ja juuri niistä syistähän se unohtelu johtuukin - kuormaa on liikaa! Ainoa millä tästä suht selväjärkisenä selviää on huumori ja itseironia.
Niin ja aina vois olla asiat huonomminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti